Huh huijaa, viikko lomaa jäljellä ja paluu työpaikkahelvettiin häämöttää tuskallisen lähellä. Ensimmäisenä päivänä työpaikan varikset lepattavat kimpussa kuin raatokärpäset, nokkien uhria tasaisella kyselykonekiväärin papatuksella. Kaikki täytyy saada tietää, nyt ja heti, kunnes uhri ärähtää ja sivaltaa kaksihaaraisella kielellään.

Ensimmäisen päivän aikana selviää sekin, kuinka monta tuoretta eunukkia talon miesporukasta löytyykään. Montako ukkoa on tullut hulluksi riivinrautojen raastelukekkereissä ja monenko yksityisasiat on revitelty keittiön kuulustelupöydän äärellä?

Eikö näille vanhapiika-harakoille ja hienohelma-frouville saa mitään kuria? Kaipa on alennuttava vuokraamaan muutama venäläinen Sasa, jotka tulevat ja kuksivat luolamiehen ottein akat pökerryksiin, jotta ne pirun luomat hamehelmat jättäisivät tavalliset miespolot rauhaan. Tosin, jotta naisvetoisessa työpaikassa naisesimiehen johdossa pääsisi edes jotenkin ryömimään hierarkiassa ylöspäin, on pakko sulattaa se, että osa kollegoista ryömii akkojen helmoissa imartelun lipevää ja limaista keinoa hyväksi käyttäen.

Ei, helvetti, hyvältä näytä. Pakko vetää kunnon kännit tai hakea kulmilta sellaista pilleriä, että pysyy turpa turvoksissa ja äly ämpärissä koko ensi viikon.